17 huhtikuuta 2013

Kesä näköpiirissä

Tyytyväinen sängyn valtaaja

Ihana kesä on taas tuloillaan ja ollaan Karpon kanssa aloitettu juoksureenit. Tarkoituksena olisi omistajalta pudottaa kiloja, saada koiralta extraenergiat pois ja kehittää molempien kuntoa. Toistaiseksi ollaan menty ihan hissukseen 5km lenkkejä. Qapoa ei paljon hölkkääminen voisi kiinnostaa, koska kaikki parhaat paikat jää nuuskimatta, kun emäntä hoputtaa kokoajan eteenpäin.

Lumien sulamisen ja kesän tuomat huonot puolet näkyvät nyt kämpän kuraisuutena. Vaikka kuinka yrittää tassuja putsata, niin kuraa ja hiekkaa tulee kuitenkin. Jos haluaisi pitää eteisen kunnossa niin pitäisi joko pestä lattia joka päivä tai käyttää koira suihkun kautta. Haaveissa olisikin tulevaisuudessa, että saataisiin varastotilaan pieni suihku, jolla olisi helppo huuhtaista koiran jalat. Toteutus tälle saattaa vaan viedä aika monta vuotta, täytyy ensin selvitä vanhan rempan konkurssista :P

Aikaisemmin meillä oli täysi kieltö sänkyyn ja makkariin tulemisen kanssa. Asustelu appiukon vintillä yhdessä huoneessa opetti pojan kuitenkin pahoille tavoille. Nykyään hänellä on oma peti makkarissa ja sänkyynkin hyppää tuon tuosta. Vinkumista tämä on vähentänyt, mutta lepsuiluni takia saan kärsiä sängyssä koiran karvoista ja hiekasta :(


Kirppuja?


06 maaliskuuta 2013

Kissa ja Koira


Meidän kotona asuu myös kissa. Kissa nimeltänsä Silakkavaras a.k.a Sillis. Sillis on kaunis, pörröinen,  norjalaisen metsäkissan näköinen arvokas rouva.  Aikoinaan Sillis on muuttanut tähän taloon naapuriemme maatilalta. Heillä oli töissä venäläinen nainen, joka toi tullessaan pitkäkarvaisia kissoja ja nämä pitkäkarvaiset otukset sitten lisääntyivät talon maatiaisten kanssa. Siitä tuloksena meillä on pitkäkarvaisia maatiaisia jonkun verran lähi alueella. Yksi heistä asuu nyt meillä.

Sillis ei ilmeisestikkään viihtynyt kovin hyvin naapurissamme, sillä hän oli eräänä päivänä vain päättänyt majoittua avomieheni isoäidin luokse tähän taloon. Liekkö syynä ollut se, että rouvan hipiälle ei sopinut likaisella navetalla pyöriminen ja kaiken kukkuraksi hänet mentiin vielä leikkaamaankin.  Isoäidin muuttaessa pois, kissa jäi meille talon kanssa perinnöksi. Kukaan ei varmasti muista minkä ikäinen Sillis on, mutta epäilemme hänen olevan 9-10-vuotias.

Kun koira muutti meille, ei Sillistä paljon sisällä näkynyt. Pihallakin hän piilotteli auton tai aitan alla. Talven tultua hän kuitenkin hiipi sisälle ja vietti enimmäkseen aikaa saunassa. Eihän taloon voinut muuten tassutella, kun siellä on se pelottava koira.  Kesällä kun aloitimme rempan kissa lähti livohkaan ja häntä ei näkynytkään aikoihin, uskoin ketun tai ilveksen vieneen sen tai sen jääneen auton alle. Syksyn pimetessä kissa kuitenkin ilmestyi, kun olimme istumassa iltaa naapurissa. Naapurimme kertoi kissan majoittuneen heidän luonaan jo iät ja ajat! Naapurin setä oli nimennyt hänet Huntteriksi ja luuli tätä pojaksi. Kuulimme myös huhuja, että kissa olisi käynyt toisenkin naapurin luona evästämässä ja hänen kanssaan kalassa silakoita syömässä. Kunnon kissa löysi tavan selviytyä, kun vanhalla talolla ei enää ihmisiä näkynyt.

Joulun jälkeen kun majoituimme takaisin taloon, muutti kissakin takaisin sisälle. Kuin taikaiskusta se tuli toimeen koirankin kanssa. Eiväthän nämä kaksi ylimpiä ystävyksiä ole, mutta pystyvät olemaan sisällä yhtä aikaa aiheittamatta hämminkiä.

Selvää kuitenkin on, että Rouva on täällä päällikkö. Qapo antaa kissan jopa syödä kupistaan ennen häntä, vai olisiko koiralla kuitenkin toiveissa hiirivälipalat kesää odotellessa ;)

Sillis ilkeänä





17 helmikuuta 2013

Manikyyri Qapo!

Meidän koiralla on ihme taipumuksia lyhentää kynsiä. Isännän kynnet on kyllä ainoat mitä haluaa hoitaa...


14 helmikuuta 2013

Huomionkipeys



Tämä kuva kertoo hyvin siitä mitä mieltä Qapo on tietokoneen käytöstä :P

12 helmikuuta 2013

Remonttia ja haavereita

Viimeksi taisinkin mainita jotain siitä etten ole piiitkääään aikaan kirjoitellut yhtään mitään ja taas siinä vierähti tähänkin tekstiin melkoinen aika. Kerrotaanpa vähän enemmän siitä miten meidän kesä, syksy ja talvi ovat sujuneet.

Juhannuksena muutimme appiukkoni huomaan ja aloitimme mittavan remontin kotitalossamme. Kaikki sisäpinnat, lämmitysjärjestelmä, sähköt, vesiputket, ikkunat, ovet siis ihan kaikki uusittiin. Karpo joutui tämän ajan viettämään hirmuisesti aikaa yksin pienessä "kattohuoneissamme". Kärsin tuona aikana aivan hirveän huonoa omatuntoa siitä ettei aika vaan riittänyt työn, hevosen ja remontin ohessa koiralle. Onneksi appiukkoni otti Qapon hyvin vastaan ja hän sai leikkiä alakerrassakin. Appeni myöskin hemmotteli hänet aivan pilalle syöttämällä hirmuisesti herkkuja ja siitä nyt tavaksi jäänyt kerjääminen. Nappulatkaan herralle eivät tahdo oikein maistua, kun on tottunut mikrossa lämmitetyyn karjalanpaistiin , fileisiin ja hirven luihin... 

Alkutalvesta poitsulle kävi pieni haveri. Palailin iltasella työmaalta kotiin ja nappasin koiran ulkoilemaan. Tapasin pihalla ystäväni joka silitti Qapoa, koira uikahti ja hyppäsi sivuun. Siinä sitten pimeässä ihmettelimme, että mikäs sille tuli. Arvelin ensin, että tuskin on mitään, kun herralla on vaan välillä tapana diivailla jos väärästä kohtaa silitetään.  Menimme sisälle ja aloin tarkastella koiraa. Huomasin sen kyljessä olevan kolikon kokoisen reijän. Välittömästi rupesin puhuttamaan mieheni isäukkoa, joka ei ollut huomannut haavaa laisinkaan. Aikaisemmin tuona päivänä appeni ystävätär oli tullut dallunsa kanssa kylään. Kyseinen rouva ei sitten tiennyt, että taloudessa oli hoidossa koira. Hän päästi dalmatialaisensa eteisessä vapaaksi ja salamana koira olikin Karpon kimpussa.  Dallu oli kiikutettu pihalle ja Qapo yläkertaan, sen kummemmin tarkastelematta vahinkoja. Nainen oli pahoitellut tilanetta ja kertoi, ettei ole eka kerta, kun kys. dallu käy toisten päälle. Tarinan kuultuani soitin heti päivystävälle ja kyselin mitä tehdään. Ell. neuvoi hakemaan antibioottikuurin, kun puremahaavoilla on tapana tulehtua. Seuraavana päivänä mieheni kiikutti koiran lääkäriin, jossa ajeltiin karvat haavan ympäriltä, putsattiin ja evääksi saatiin viikon lääkekuuri. Onneksi hommassa ei kuitenkaan käynyt pahemmin ja rouvakin korvasi ell. käynnin. 

Nyt olemme päässeet jo omaan kotiin takaisin ja elämä alkaa tasoittua... Nyt poika pitää taas semmoista meteliä, että täytyy varmasti huomiota saada ;)