13 marraskuuta 2011

On se vaan mamman mussukka!

Varoitus! Saattaa sisältää eläimen inhimillistämistä!

Eräällä paljon parjatullakin forumilla pyydettiin listaamaan asiat joita vihaa tai rakastaa koirassaan. Aloin sitten pohtia näitä piirteitä. Minä en ainakaan suoranaisesti vihaa mitään mitä Qapo tekee, jotkut asiat tietysti ärsyttää. Toisaalta miksi ärsyyntyä asioista jotka on kuitenkin periaatteessa ihan omaa syytä. Tässä kuitenkin asioita jotka ihastutavat ja vihastuttavat.

No 1 vihastuttaja on ehdottamasti piippaaminen aamutuimaan! Ukko on viimeaikoina alkanut vinkumaan heti aamusta ja kitisee vaikka tunteja. Olen yrittänyt olla välittämättä tästä ja jatkaa unia, mutta jossain vaiheessa se on kuitenkin noustava. Muuten ei vinkumista liiemmin harrasta, onneksi. Toinen asia on olohuoneen pöydältä varastelu. Olkkarin pöytä on juuri sen verran matala, että pystyy siitä nappaamaan tavaroita. Tämän ongelman aijon ratkaista jollain jekulla, kunhan vaan keksin jonkun tarpeeksi pahansuovan. Kenkienkin varastelu loppui siihen, kun heitin nurkan takaa salaa lasillisen vettä niskaan. Siitä pöllähtäneestä ilmeestä olisi pitänyt saada valokuva! Kolmantena on sitten valikoiva kuulo: lenkillä totellaan ihan ok, mutta entäs sitten kun kotipihassa pitäisi totella... Oikein nään sen jekkuilevan ilmeen, kun yritän saada sitä sisälle tai olemaan pyörimättä autojen ympärillä, kun ne ovat tulossa/lähdössä. "Lällällää, sä et saakkaa mua kiinniiiiii!" Sisälle tulo ongelmaa olen yrittänyt ratkaista jättämällä sen pihalle vinkumaan ja joku kerta jätänkin koko yöksi, jos ei oppi ala mennä perille! Ekasta käskystä tuleminen tietää kyllä heti namipalkintoa ja muutaman käskyn jälkeen saa vain kehut. Ainahan meillä harjoitellaan kotipihallakin luoksetuloa ja se onnistuukin silloin ihan hyvin, kun tietää ettei joudu sisälle.

Onhan se tietysti niin rakastettavakin! Parasta siinä on miten se näyttää tunteensa. Kun se on iloinen, se on niin iloinen, ettei pysy turkissaan ja hymyilee niin isosti! Jos on vähän paha mieli niin tulee kainaloon hakemaan mamman/papan lohdutusta. Qapo on myös hyvin omatoiminen, mutta pitää myös ihmisistä tosi kovasti. Tervehtii aina vieraita iloisesti, mutta ei jää kuitenkaan hössöttämään. Osaa käyttäytyä niin lasten, kuin aikuisten kanssa. Talo saattaa olla täynnä sakkia, mutta Qapo vetää hirsiä sohvalla ihan täyttä häkää.  Eikä se välitä mistään, saa pukea vaikka ballerina-asuun tai roikottaa jaloista (näin en siis tee, mutta esim.) ni ukkeli on vaan ihan: Aijaa okei! ..poikkeuksena kynsien leikkuu..  Nopea oppiminen on myös oikein ihana piirre, mutta välillä se on taas niin suloinen höppänä: "Minne sä laitoit sen namin?" ..nami tassun päällä harjoitellaan kontaktia... Toisia vois ärsyttää, mutta minusta on aika hauskaa kovaa haukottelu. Aina kun joku ei huomaa häntä niin haukotellaan niin, että varmasti kaikki katsoo!

Semmoisia ja myös monia muita luonteenpiireitä omaava on meidän Qapo!

ps. Nyt se näkee sohvalla varmasti hiiren jahtaus unta. Haukkuu ja juoksee!

1 kommentti:

  1. Meidänkin pinseripoika haukottelee ja saattaa päästää pienen vinkaisu äänen samalla jos ei mielestään saa tarpeeksi huomiota ! JA aamuisin jos on nukkumassa vieressä enkä elviksen mnielestä herää tarpeeksi aikaisin alkaa herättäminen äänekkäällä haukottelulla :D

    Blogini missä on hevosestani ja elviksestä juttuja (: http://heidiromeo.blogspot.fi/

    VastaaPoista